paasylippu

Työväenmuseo

Menneet näyttelyt


Timo Vesterinen ja Hannu Oksanen: Valimo 

08.06.-27.08.2017 / Komuutti

Valimo1_pieniValokuvanäyttely Valimo: ystäviä, voimamiehiä, eränkävijöitä ja ammattiväkeä kuvaa lakkautusuhan alta selvinneen, lähes satavuotiaan Karhulan valimon henkilöstön työskentelyä ja heidän keskinäisiä suhteitaan. Valokuvataiteilija Timo Vesterisen näyttävissä HDR -käsitellyissä kuvissa alkujaan harmaa valimo muuttuu maalaukselliseksi ja värikkääksi pienoismaailmaksi. Hannu Oksasen kirjoittamat tekstit taustoittavat ja täydentävät kuvia. Esillä olevien teosten keskiössä ovat työtä tekevät ammattilaiset, työkaverien välinen toveruus sekä vuosikymmenten kokemus valimotyöstä.

Aimo Hyvärinen: Nykyajan huutolaiset

5.5.2017 4.6.2017 / Komuutti

aimo_hyvarinen_80Mediataiteilija Aimo Hyvärisen Nykyajan huutolaiset on henkilökohtaisen vapauden ja taloudellisen epävarmuuden kysymyksiin pureutuva videoinstallaatio. Teos purkaa mielikuvia työtä vieroksuvista ja yhteiskunnan rahoilla loisivista työttömistä. Oikeat ongelmat löytyvät yhteiskunnan rakenteista ja varakkaiden etuja suojelevasta talousjärjestelmästä. Katsoja jää pohtimaan millainen rooli digitalisaatiolla, globalisaatiolla ja automatisaatiolla on työttömyyden sekä eriarvoisuuden lisääntymisessä. Olemmeko palaamassa vanhakantaiseen luokkayhteiskuntaan? Onko maahamme syntymässä uusi huutolaisten luokka?

 

Aimo Hyvärinen on tamperelainen kuvaaja, pitkän linjan dokumentaristi ja mediataiteilija. Hänet tunnetaan työskentelystään valokuvan ja videon keinoin.

 

Työprosessia ovat tukeneet Koneen Säätiö, Tampereen Vihreät ry. ja Vastedes ry.

 

Paperiduunarit

21.10.201614.5.2017 / Kisälli

paperiduunarit_tunnus

Työnteosta paperitehtailla kertovassa näyttelyssä tehdään aikamatka yli sadan vuoden halki suomalaisille paperi-, kartonki- ja sellutehtaille sekä paperinjalostuslaitosten arkeen. Näyttely kertoo työn muuttumisesta fyysisesti raskaista hommista valvontaan keskittyvään ja ruumiillisesti kevyempään, mutta henkisesti kuormittavampaan teollisuustyöhön.

 

Paperiala on tuonut Suomelle vaurautta ja hyvinvointia vuosikymmenten ajan ja työntekijöiden aktiivinen yhteiskunnallinen rooli on myös ollut huomattava. Tampereella perustettiin alan ensimmäinen ammattiosasto ja myös valtakunnallinen Paperiliitto perustettiin Tampereella. Näyttely on osa tänä vuonna 110 vuotta täyttävän Paperiliiton juhlaohjelmaa.

 

Paperiduunareihin voi tutustua näyttelyssä eri vuosikymmenten valokuvien, tuotenäytteiden, paperiduunareiden työhön liittyvien välineiden ja laitteiden sekä paperikoneen pienoismallin välityksellä. Näyttelyssä voi myös rakentaa entisaikojen tehdaskylää paperista, soittaa tehtaan pilliä, hypistellä erilaisia paperilaatuja tai arvuutella paperiduunarien ammattisanaston erikoisuuksia – mitä ovat mahtaneet tehdä esimerkiksi massakarhut tai silinterimiehet?

 

Itse ja Ihtiriekko

1.4. 2017 – 1.5. 2017 / Komuutti

Lehikoinen_Ihtiriekko_artikkeli

Kuvataiteilija Hanna Lehikoisen vaikuttava Itse ja Ihtiriekko -installaatio on esillä Työväenmuseo Werstaan Komuutissa 1.4.–1.5.2017. Lopputyönä valmistunut installaatio on omakuva, joka kertoo lapsenomaisen innostuksen ja uteliaisuuden kaipuusta sekä tekijänsä suhteesta taiteeseen. Teos kuvaa kahta ihmishahmoa, jotka taiteilija on valmistanut villaa neulalla huovuttamalla. Vappuun asti avoinna oleva näyttely on yleisölle maksuton.

 

Itse ja Ihtiriekko on Tampereen Ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalla opiskelleen Lehikoisen (s. 1990) ensimmäinen installaationäyttely. Nykyisin Itävallassa asuva ja työskentelevä Lehikoinen kiinnostui villasta veistosmateriaalina jo opintojensa alussa. Paluu tutun ja haastavan materiaalin pariin tuntui luonnolliselta tavalta tarkastella omaa kehittymistä kuvataiteilijana.

 

Tekstiiliteollisuusmuseo

kertoo lankojen ja kankaiden valmistuksen historiasta. Esillä on runsaasti kangasnäytteitä, valokuvia ja koneita. Näyttely on esillä 2.4.2017 saakka.

 

Antje Pehle: TIME SHIFT Finnish Walldresses

8.2.2017 – 26.3.2017 / Komuutti

1Suomi100bearb356artikkelikoko

 

Berliiniläisen kuvataiteilijan Antje Pehlen TIME SHIFT Finnish Walldresses -näyttelyssä Komuutti-tilan seinät täyttyvät piirroksista, joiden inspiraationa taiteilija on käyttänyt vanhoja suomalaisia tapettikuoseja. Teokset ovat ensimmäistä kertaa esillä Työväenmuseo Werstaalla.

 

TIME SHIFT -sarjan teoksissa Pehle tarkastelee tapettikuvioiden ja värien takaa paljastuvaa maailmaa. Käyttöesineiksi tarkoitetut tapetit näyttäytyvät ajan kulkua ja menneisyyttä heijastelevana peilinä. Menneen ohessa Pehlen teokset henkivät myös tulevaa. Yksi näyttelytilan seinistä on omistettu satavuotista Suomea juhlistaville piirustuksille. 

 

Antje Pehle on työskennellyt suomalaisissa vierasateljeissa ja taiteilijakodeissa lähes kymmenen vuoden ajan. Ensimmäiset tapetteihin pohjautuvat piirrokset syntyivät jo vuonna 2012. Syksyllä 2016 Mäntän Serlachius-residenssissä työskennellyt Pehle sai käsiinsä Ilmajoen Herralan pappilan vanhoja tapetteja. Purkutuomion saaneen rakennuksen seinäpaperit toimivat monen nyt esillä olevan teoksen innoituksena.

 

Kädet ilmaan! Suomiräppiä 1986 – 2015

23.10.2015-6.1.2016/Komuutti-tila

Paleface livenä Tavastian lavalla vuonna 2015. Kuva: Joni Sarkki.

Karri ”Paleface” Miettisen kokoama ja kuratoima valokuvanäyttely sisältää harvinaisuuksia skenen alkumetreiltä 1980-luvun puolivälistä sekä näyttäviä ruutuja alan keskeisistä tekijöistä 2000-luvulta, kuvaajina mm. Jouni Sarkki ja Tuomo Lampinen.

 

 

 

J.A.K Pasilan Galleriassa vuonna 1990. Kuva Mikael Kajanderin albumista.

Näyttelyn old school-kuvat ovat Mikael Kajanderin kokoelmista. Kajander alias B-boy Pimpu on kerännyt arkistoonsa suomiräppiin liittyvää aineistoa aina 80-luvun alkupuolelta asti. Näyttelyyn valittujen ruutujen joukossa myös valokuvaaja Ismo ”Ipe” Henttosen tuotantoa sekä otteita kotialbumeista.

 

 

 


 

 

Afrikka Suomessa -tunnuskuva

 Afrikka Suomessa

29.4.-8.11.2015

Yhä useammalla nykysuomalaisella on juuret myös Afrikassa. Millaista heidän elämänsä on ja miten he ovat muuttaneet Suomea ja suomalaisuutta? Afrikka Suomessa on ensimmäinen näyttely, joka käsittelee laaja-alaisesti afrikkalaisten diasporaa Suomessa.

 

Näyttely on tehty yhdessä Suomen afrikkalaisyhteisöjen kanssa ja sen tekemiseen on osallistunut yhteensä noin kaksisataa henkilöä. Näyttelyn materiaali on koottu toimintatutkimuksen menetelmin työpajoissa vuosina 2013-2014 ja näyttelyn on käsikirjoittanut African Presence in Finland -tutkimushankkeen johtaja YTT Anna Rastas Tampereen yliopistosta.

 

Afrikkalaisten historiaa Suomessa ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu. Näyttelyssä on esillä esimerkiksi yksi ensimmäisistä suomalaisista afrikkalaisista, Rosa Lemberg ja hänen tarinansa. Hän oli syntynyt nykyisen Namibian alueella ja oli tullut Suomeen suomalaisten lähetyssaarnaajien mukana vuonna 1888. Rosa Lemberg toimi 1900-luvun alussa opettajana muun muassa Tampereella. Hän muutti miehensä kanssa Yhdysvaltoihin ja teki siellä elämäntyönsä siirtolaislasten opettajana.

 

Arkiseen elämään näyttelyssä johdattaa osio Kotona. Se kertoo suomalaisessa perhe-elämässä ja lasten sekä nuorten arjessa tapahtuneista muutoksista ja haastaa näkemyksiä ylitsepääsemättömistä kulttuurieroista. Myös erilaisuuden kokemukset yhdistävät ihmisiä ja rakentavat uusia kulttuureita. Rakkaus ylittää rajoja, mutta myös pakottaa meidät näkemään niitä esimerkiksi silloin, kun läheiseen ihmiseen kohdistuva rasismi tulee omalle iholle. Yhä useamman suomalaisen kontaktit ja tunnesiteet muihin maihin, kansoihin ja kulttuureihin muuttavat näkemyksiä perheestä ja sukulaisuudesta.

 

Afrikkalaistaustaiset suomalaiset toimivat yhteiskunnassa aktiivisesti monin tavoin. Liikunnan ja urheilun kentillä tehdään urheilusuoritusten lisäksi myös aktiivista rasismin vastaista työtä. Monet maahanmuuttajat ovat löytäneet urheilu- ja liikuntaseurat ja itsekin aktiivisesti perustaneet niitä. Monikulttuurisuustyö ja rasismin vastustaminen ovat lähtömaiden kulttuurien vaalimisen ohella osa useimpien maahanmuuttajajärjestöjen toimintaa. Afrikkalaistaustaisia ihmisiä on myös puoluepolitiikassa paikallisella ja valtakunnallisella tasolla.

 

Näyttely tuo esiin muutoksia kristinuskon kentällä ja Suomen muslimiyhteisöjen monimuotoisuutta, jotka ovat saaneet julkisuudessa vähän huomiota. Uusina kulttuurivaikutteina on tuotu esiin lähinnä muslimiyhteisöt ja nekin ongelmakeskeisesti. Näyttely pohtii myös uskonnon merkitystä ihmisten arjessa, mikä jää usein taka-alalle.

 

Myös suomalainen taide-elämä on saanut vaikutteita ihmisten lähtömaiden kulttuureista ja globaaleista diasporakulttuureista. Oma vaikutuksensa on ollut myös sillä, että yhä useammat taiteilijat ovat joutuneet pohtimaan elämäänsä ja asemaansa tummaihoisina, afrikkalaistaustaisina suomalaisina. Näyttelyssä on esimerkiksi Sasha Huberin teos Suukkoja/Kisses (2015). Musiikin tekijöihin voi tutustua videojukeboksissa.

 

Suomi on muutakin kuin Etelä-Suomen suuret kaupungit. Suomalaisten mielikuvat monesta pienestä paikkakunnasta muodostuvat nykyään usein paikkakuntien maahanmuuttajiin kohdistunutta rasismia käsittelevistä uutisista. Näyttelyssä Lieksan somalit kertovat itse omasta kotikaupungistaan.

 

Työelämän muutokset eivät rajoitu niille palvelualoille, joilla siirtolaiset ovat yliedustettuina. Uudet asiakasryhmät edellyttävät muutoksia monilla työelämän alueilla. Ne tuovat myös kysyntää uudenlaisille palveluille. Yrittäjiksi ryhtyneet työllistävät itsensä lisäksi muitakin suomalaisia. Näyttelyssä voi kurkistaa Afrikka-kauppaan sekä afrohiusten käsittelyyn erikoistuneisiin helsinkiläisiin kampaamoihin.

 


 Punainen Tampere

12.6.-23.8.2015

Punainen Tampere vie tamperelaisuuden ytimeen. Tampere oli suurten tehtaiden kaupunki. Teollistuminen käynnistyi Suomen oloissa poikkeuksellisen varhain ja kaupungin väestö oli sen mukaista. Punainen Tampere -opaskirja ilmestyi vuodenvaihteessa. Ensimmäinen painos myytiin loppuun parissa kuukaudessa. Kirjassa kuljettiin työväenkaupungin paikoissa ja kohteissa, näyttelyssä puolestaan liikutaan työväestön kokemuksissa ja kertomusten maailmassa.

 

Tampere on ollut työväenkaupunki ja sen tarina on punainen. Vahvat teollisuus- ja työväenperinteet vaikuttivat kaupungin kehitykseen ja vaikuttavat yhä tänäänkin. Näyttely kertoo, miten tehdaskaupungista tuli työläisten kaupunki, jossa ei pyydetty vaan vaadittiin. Tampere oli vuoden 1905 suurlakon keskipisteenä ja sisällissodan Tampere oli punaisen Suomen sydän.

 

– ”Tässä on ny oltu kohta kakskymmentä vuatta. Ei oo vilu, eikä sempualee nälkä. Vaatteet, lämpymän ja elatuksen olen saanu – tyäteliäs ihminen ku olen. Tänne kaupunkiin mää pesäni tein, ja katunu en ikänään ole”, kertoo pumpulitehtaan kehrääjä näyttelyyn kirjoitetussa henkilötarinassa. Näyttelyssä on 22 tositapahtumiin pohjautuvaa kertomusta, jotka kertovat arjesta ja elämästä tehtaiden synnystä sisällissodan kipeisiin muistoihin ja edelleen lähiöiden aikaan. Kuunneltavien tarinoiden lisäksi näyttelyssä on toiminnallisia ja kokeiltavia asioita kaikenikäisille. Aikojen halki voi matkata esimerkiksi pelaamalla noppapeliä.

 

 

Punainen Tampere -opaskirja ja tuoteperhe
Punainen Tampere -opaskirja on myynnissä Werstaan museokaupassa ja sen voi ostaa myös museon verkkokaupasta

Kirjan lisäksi myynnissä on laadukkaita Punainen Tampere -tuotteita, kuten kahvia, palasaippuaa ja salmiakkihauleja.

 


Feminismi

23.9.2014-17.5.2015

Feminismi-näyttely on Suomen ensimmäinen aihetta käsittelevä näyttely ja se pohjautuu museon omaan kokoelmaan. Feminismi-kokoelmaa on kartutettu 2013 syksyllä aloitetulla keruukampanjalla. Näyttely esittelee feministisen liikkeen historiaa ja tätä päivää Suomessa.

 

Suomalainen nainen oli vuoteen 1864 asti holhouksenalainen, eikä voinut omissa nimissään esimerkiksi hakea töitä. Sataviisikymmentä vuotta sitten naimattomat naiset saivat täysivaltaisuuden. Sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta on taisteltu sen jälkeen eri aikoina erilaisin painotuksin. Yhteistä on ollut pyrkimys yhteiskuntaan, jossa kaikki vaihtoehdot ovat avoimia kaikille sukupuolille samanarvoisesti.

Feminismi-näyttely painottuu 1960-luvun jälkeiseen aikaan, jolloin feminismi Suomessa radikalisoitui ja sovinnaisen tasa-arvotyön sijaan tavoitteeksi tuli purkaa naisia alistava sukupuolijärjestelmä. Syntyi feministinen vastarinta, joka on tehnyt alistamisen ja sorron rakenteita ja käytäntöjä näkyväksi.

Työelämän tasa-arvon ja poliittisten oikeuksien rinnalle nousivat radikalisoitumisen myötä ruumiillisuuden ja seksuaalisuuden teemat. Henkilökohtaisesta tuli poliittista, kun naiset tiedostivat yksityisinä ja häpeällisinä koetut asiat rakenteellisiksi ongelmiksi. Ahtaista normeista vapautuminen merkitsi myös äitiyden, naiseuden ja ydinperheen perinteisten mallien kyseenalaistamisen.

Ulkonäköön liittyvien stereotypioiden purkaminen ja ulkonäköpaineiden vastustaminen ovat osa feminististä ajattelua. Esimerkiksi farkut etuvetoketjuineen olivat aikoinaan vallankumouksellinen vaate. Näyttelyssä voi tutustua myös siihen, miten liike on kritisoinut kauneusihanteita, missikisoja sekä naistenlehtien ja mainonnan naiskuvaa.

 

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan feministinen liike alkoi toimia aktiivisesti 1970-luvulta lähtien. Naisten ja tyttöjen itsemääräämisoikeuden kaventaminen on äärimmäistä alistamista. Näyttelyssä on esimerkiksi 2010-luvun alun lutkamarsseihin liittyviä esineitä ja sähköiselle kartalle voi merkitä kokemiaan voiman ja pelon paikkoja kaikkialta maailmasta.

Feminismi-näyttelyyn liittyvä luento- ja työpajasarja järjestetään museolla syksyn aikana torstai-iltaisin . Puhumassa ovat muun muassa Rosa Meriläinen ja Meeri Koutaniemi. Luennot ja työpajat järjestetään yhteistyössä Tampereen seudun työväenopiston ja Naisasialiitto Unionin kanssa.

Feminismi-näyttely on avoinna 23.9.2014-17.5.2015

Kallis halpatuonti

19.11.2013-31.1.2015

 

Näyttely halpatuonnin historiasta ja tämän päivän globaaleista vaikutuksista. Kallis halpatuonti kertoo tekstiiliteollisuuden muutoksesta 1960-luvulta lähtien ja haastaa kävijät pohtimaan nykyisen globaalin tekstiilituotannon ja kaupankäynnin vaikutuksia. Vaikka halpatuonti alkoi jo 1960-luvulla, suomalainen tekstiiliteollisuus piti pintansa 1980-luvulle saakka tehostamalla tuotantoa ja panostamalla muotoiluun. Vielä vuonna 1985 Finlayson Oy maalaili tulevaisuudenkuviaan niin, että se alkaisimyydä tekstiilejä Kiinaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kehittyvien maiden tekstiili- ja vaatetuonti nujersi sekä Finlaysonin että muut kotimaiset puuvillateollisuuden toimijat. Kun kotimaisen langan hinnalla sai ulkomaisen vaatteen valmiina, ei teollisuus Suomessa enää kannattanut. Halpatuonnin ohella Neuvostoliiton romahtaminen, kulutuskäyttäytymisen muutos ja talouspoliittiset päätökset johtivat tekstiili- ja vaatetusteollisuuden alasajoon. Puuvillateollisuus siirtyi Aasiaan ja naisten tekemä raskas työ ja siitä saatu huono palkka seurasivat mukana. Lisäksi Aasian maissa työntekijöiden oikeudet tai ympäristölainsäädäntö eivät hidastaneet menestymistä. Suomalaiset kuluttajat surivat töiden loppumista mutta ostivat silti halpavaatteita.Kallis halpatuonti -näyttelyssä nykymenoa havainnollistaa muun muassa UFF:n vaatepaali, jossa tuhatkunta pääosin kehittyvissä maissa tuotettua vaatetta kuljetetaan vähän käytettynä Suomesta taas kehittyviin maihin. Näyttelyn toteuttamista on tukenut Finlaysonin tehtaan osakasten perustama säätiö. Tekstiiliteollisuusmuseo on toteutettu yhteistyössä Työväenmuseo Werstaan ja Vapriikin kanssa. Näyttelyyn on syyslukukaudella 2014 maksuttomia Mistä mun t-paita tulee? -kierroksia 5.-9.-luokkalaisille. Globaalikasvatuksen kokonaisuudessa pohditaan tekstiilien tekemisen vaikutuksia ja omia valintoja.Kallis halpatuonti -näyttely on avoinna Tekstiiliteollisuusmuseon näyttelytilassa 31.1.2015 saakka.